Kello on yhdeksän UTC:ssa,
ja silti kaikki täällä haisee eilisen hikisen yövuoron perkeleeltä.
Kahvinkeitin sylkee mustaa vettä.
Minä juon sen kuin rangaistuksen.
Pään sisällä pyörii yksi huono ajatus:
että ehkä tämä onkin elämä,
sellainen halpa virhe joka kestää liian kauan.
Näytöt loistavat kuin hautakivet.
Sormet näppäilevät valheita.
Sydän on luotijuna ilman kiskoja.
Ruumis on laina, jota en aio maksaa takaisin.
Ja silti —
nauran vähän.
Koska jos tämä kaikki on romua,
niin ainakin se on minun romuni.