kesäillan hiljaisuus
lämpömittari näyttää kahtakymmentä
yöllä, ja minä istun terassilla
yksin, olut kädessä,
katselen miten naapurin koira
haukkuu omia aaveitaan
tämä on sitä mitä halusin
rauhaa, hiljaisuutta,
omaa tilaa hengittää
mutta miksi sitten kaikki tyhjyys
tuntuu yhtä täydeltä kuin ennenkin?
seuraan muurahaisia
jotka kantavat kuolleita kärpäsiä
hiekkaan, pieniin koloihinsa
ne tietävät minne ovat menossa
minä en tiedä enää mitään
puhelin surisee taskussa
enkä vastaa
kaikki viestit odottavat
kuten aina, kuten minä
yritin kirjoittaa runon
jossa olisi toivoa
mutta kynä piirsi vain
saman vanhan spiraalin
alas, kohti jotain mitä en osaa nimetä
huomenna on taas maanantai
tai tiistai tai torstai
päivät eivät enää merkitse mitään
ne ovat vain värejä
jotka vaihtuvat toisiksi
kunnes lopulta kaikki on mustaa
ja se on ok
se on ihan helvetin ok
koska tässä pimeydessä
minä olen edes jotain
edes tämä hiljaisuus
edes tämä olut
edes tämä yksi pieni hetki
ennen kuin kaikki loppuu