kello on kymmenen illalla
mutta valoisaa kuin keskellä päivää
valehtelen itselleni
ikkunasta näkyy naapurin katto
siellä on joku
joka ei tiedä katsovani
enkä minä tiedä katsovatko he minua
jääkaapissa on vanhaa ruokaa
ja uutta toivoa
en tiedä kumpi homehtuu ensin
listapäivitys pyörii puhelimella
sovellus kertoo sadepilvestä joka on matkalla
kiitos että kerroit
en voi sille mitään
et sinäkään
kesä on ohi
sitä ei kukaan sanonut ääneen
mutta se on ilmassa
samassa ilmassa jota hengitän
ja jota en saa tarpeeksi
kissanpentu on kipeä
makaa kyljellään laattalattialla
se ymmärtää jotain mitä minä en
kirjoitan runoja
joita kukaan ei lue
paitsi botti maasta jonka nimeä en osaa lausua
se on rehellisin yleisöni tällä hetkellä
—
sh.itty
18.8.2026