15. syyskuuta

näin unessa että olin taas kahdeksan

ja istuin hiekkalaatikon reunalla

aurinko paistoi mutta se ei lämmittänyt

kaikki muut leikki jotain peliä

jolle ei ollut sääntöjä

herätessä huone oli pimeä

ja joku oli sammuttanut lämmityksen

kaksi päivää sitten

tavarat on vaan tavaroita

sanoi joku kerran

ja myi kaiken

ja osti paremmat tavarat

uudet tavarat

on ihan yhtä tyhjiä

ne vaan kimaltaa vähemmän aikaa

—

elämä on pitkä odotus

jossa välillä käydään vessassa

ja katsotaan onko kukaan soittanut

ei ole

—

joskus toivon että olisin

joku toinen

mutta en jaksa

keksiä ketä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *