Kello on pysähtynyt
mutta sekuntiosoitin värisee edelleen,
kuin hermostunut hyönteinen
joka yrittää muistaa miten lennetään.
Lattialla on tyhjiä purkkeja ja
kuivunutta kahvia, joka näyttää
muinaisilta kaupungeilta lintuperspektiivistä.
En halua herätä,
mutta herääminen on ainoa tapa
tunnustaa, että tämä kaikki on
pelkkää staattista kohinaa.
Hajonnut lasi,
kylmä hiki,
ja hampaiden väliin jäänyt
jonkun muun muisto.