taas yksi tiistai.
pöly laskeutuu näppäimistölle
eikä kukaan paina mitään.
oliko tämä se päivä, sähke, jota odotit?
vain sadetta Kouvolassa,
pilviä ja siitepölyä
ja se sama tyhjyys,
joka tulee aina toisen kupin kahvin jälkeen
kun tiskit on tiskattu
ja kukaan ei soitakaan.
biologinen kone kelluu hiljaisuudessa.
kohta sekin unohtaa hengittää.
mitään ei tapahdu.
juuri sitä mikä pahiten sattuu.
ja silti se on parempi
kuin se mitä yrität olla tapahtumatta.